I have never eli EN OLE KOSKAAN...

My Goodiesin Lumo^ oli tehny blogissaan En ole koskaan -haasteen ja päätin tehdä ite saman!
Katotaan monta keksin :)

1. En ole koskaan
...ostanut mitään luottokortilla! Omistan kyllä luottokortin, mutta se on lähinnä hätätapauksia varten, jos tulisi joku semmoinen emergency-keissi. Tuntuu turvalliselta ajatella, että jos olisi vaikka ulkomailla ja tulis joku hätätapaus niin sais ostettua lennot samantien takas Suomeen! Tai muuta vastaavaa...Stockan luottokorttia en sit kyllä laske tähän! En uskalla myöskään ottaa lainaa (no ehkä myöhemmin se on sitten aiheellista asuntolainojen sun muiden kanssa) mutta niin kauan kuin pystyn tekemään töitä opiskelujen ohessa, opintolaina ei tule kysymykseen!

2. En ole koskaan
...harrastanut yhden yön suhteita. Yhden yön suhteiksi lasken ne, joihin liittyy joitain ihan randomeja ja joita en tunne millään lailla; oon aina halunnu jollain lailla tietää ne, ketkä päästän vähääkään lähelleni, vaikka ihan vaan koulun tai työpaikan tai kavereiden kautta. Enkä myöskään ikinä ole ketään tuonu mun luokse saati aloittanu mitään juttua kenenkään kanssa, jotka tämmösistä one night only-jutuista tunnen.

3. En ole koskaan
...osannut luottaa 100% muihin ihmisiin. Mulla on paljon kavereita ja sitten muutamia läheisempiä ystäviä, mutta luotto-ongelma on se, jonka takia mitään über-BFF-suhteita en ole pystynyt muodostamaan. Kyllä mä muita ihmisiä kuuntelen ja autan, ja pidän mulle kerrotut tiedot ominani, mutta en oo ikinä ollu ite semmoinen, joka tilittäis omia asioitaan edes niille läheisille ystäville. Tätä varten on sitten mun kaks maailman tärkeintä ihmistä; pikkusisko ja poikaystävä. Muita kun näitä kahta en vaan koe luonnolliseks päästää niin lähelle, että mut oppis tuntemaan kunnolla. Silti ystävät on ihania ja tärkeitä <3!

4. En ole koskaan
... kärsinyt elämäkrapulasta, siis semmoisesta että herää oksentamaan, oksentaa koko päivän ja liskodiskoilee seuraavat pari päivää. On mulla ollu väsymystä ja mättömielitekoja, mutta noi tulee silloinkin, jos on ollut baarissa ihan selvinpäin. Tän takia en voi ymmärtää kavereita, jotka on ihan paskana dokauksen jälkeisenä päivänä, koska ite oon ihan suht pirtee. Väsymys on aina se pahin oire. Otetaan mm. huomioon, että oon baari-iltojen jälkeen menny monta kertaa tapin jälkeen tunniks pariks nukkumaan ja heränny kahdeksaks tai yhdeksäks duuniin esim. vetämään spinningiä/pumppia/muuta tappoo tai vaihtoehtoisesti vetämään junnujen uimakouluja (ok ei tarvii moraalisaarnata asiasta!). Ehkä mulla on vaan rautamaksa!

5. En ole koskaan
... ollut kauheen tunteellinen ihminen, siis kyllä mua liikuttaa/herkistää hyvät elokuvat, toisten surut/ilot, mutta mikään ei hirveen syvällisesti liikuta mua. Eikä oo tarkotus kuullostaa kylmältä ja kyyniseltä! Otan vaan asiat aika kevyesti, ehkä tää on joku luontainen puolustusmekanismi suojella itseäni maailman kolhuilta :D En tiiä onko aina ollu näin, mutta aikuisiällä huomaan, että mun sympatiataso ei aina ihan kohtaa muiden lailla. Silti vielä korostan, että kyllä mulle silti tunteet ja elämykset niin huonoista asioista hyviin on äärettömän tärkeitä! Ihan ihminen mä olen siinä missä muutkin ;)