To the moon and back

En saanu viimeyönä unta ollenkaan! En tiedä onko syynä se, et oon koko viikon käyny nukkumaan vasta kahden jälkeen, saanu unen vasta aamusta ja noussu ylös puolenpäivän jälkeen. Kauhee kierre! Katoin puol neljältä jotain chättiä ja voi luoja, että ihmiset suostuu tekee vaikka mitä työpaikan ja palkan eteen! Chät-juontajan ura on niin vedetty yli mun jopa "viimeisessä-hätätilassa-cv-tonne"-listalta. Aamulla taas jostain ihme syystä hyppäsin jo ysiltä ylös ja kävin ystävämme Kelan kanssa vääntöä opintotuista pari tuntia. Ihanaa.

EN taipunu päiväuninen tahtoon, vaan ajattelin fiksata unirytmin kuntoon. Varasin aamusta ma-ke huoneen hotellista Tampereelta pieneen kesälomareissuun ja päivitin mun Tampere-tietämystä kauppojen osalta. Ginalla räjähtää ainakin, nettikaupassa meinasin haljeta odotuksesta. Loppuviikosta suuntaankin sit takas Pohjois-Karjalaan Ilosaarirockin merkeissä! Ens viikko suht buukattu siis, awesome! Nämä reissut siis toteutuu poikaystävän kanssa.


Sillon muuton jälkeen löysin rakkauteni eli sykemittarin uusiks ja tänään heitin 45 minsaa pitkin Lappeenrantaa aveccina pyörä ja sykemittari. Syke hyppi niin isoa sahaa et siinä on pakko olla vikaa. Tai sit oon vampyyri (vihdoin! Edward here i am onmonomo<3) kun ylämäessä syke pamppailee rauhaisaa 90 biittiä per min. Ipodiin latasin lenkkiä varten mun uuden tulevan aviomiehen eli John ME:n plätyn. I love it! Itunes kertoo, että oon tässä repeatilla väsyttäny mun kultaa jo 124 kertaa Love is My Drug-biisin osalta!

Tän päivän Laura Soppanainen - jaksossa valmistui pinaattivelli, joka on mun aivan top 10 absolute favourite-safkoista. En oo ikinä ymmärtäny niitä, joilla on jotain pelkotiloja kyseisestä gourmee-liemestä.

Esteettinen esillepano on bravuurini...Not in this world.

Tänään tajusin, että on perjantai. Perjantai, ja oon himassa! En ees karannu Joensuuhun! Oon niin aikuinen ja ylpee itsestäni. Hieman kyllä odotan koulun alkua (lue: hirttäydyn pian tänne, äiti soita talkkarille jos en vastaile puhelimeen), että sosiaalinen verkosto ylettyisi muuallekin kuin tuohon poikkikseen, oon vaan tottunu et on aina jotain tekemistä, vaikkei se sen ihmeempää olisikaan kuin siskon kanssa hengailua. Olin jo niin kahden vaiheilla kun samainen sisko soitteli ja kyseli "tää on niin vuoden tärkein juhla"-tapahtumaan, jotka sillä on siis joka viikonloppu. Läläläläläää muumioidun mieluummin. Ja kuvaan mun pinaattivelliä. Right. Excuse me while i kill myself.

Loppuun siis vähän lovea