sunnuntai 23. elokuuta 2009

Jag nöjer mig med vad jag har

Tulin perjantaina Joensuuhun, koska huomenna eli maanantaina mulla alkaa finally koulu(!!!) ja menee taas hetki, ennen kuin täällä ehdin pyörähtämään! Ja sain myös vihdoin kunnon kuvallisen postauksen kiitos siskon kameran.

On ollu niin kivaa, oon onnellinen :) Viikonloppuun on kuulunut mm. tätä







Saatiin äitiltä tehtäväks tyhjentää meidän viinimarjapensaat ja keksiä niille jotain käyttöä. Koska meille oli tulossa vieraita, syntyi sitten tämmöinen maailman herkullisin marjapiirakka! Omnomonommon. Teki kauppansa!

Sain myös siskon Rooman reissulta tuliaisii! Se osaa aina ostaa kaikki parhaat jutut :)









Noita Espritin laukkuja oli mun mielestä viime syksynä myynnissä Suomessakin, harmaan ja punaiseen taipuvissa väreissä, mutta jostain pihistelysyistä jätin ostamatta, vaikka kävin silmäilemässä sitä miljoona kertaa. Jostain se sisko oli sen sitten taikonu sieltä, voitte kertoo et riemu repes. Siitä tietää, et laukku on hyvä, kun innostus siihen ei lopahada vuodenkaan jälkeen!

Lisäks sain mun luottopuuteriin täyterasian. Oon käyttäny Kanebon meikkipuuteria lukiosta asti, enkä tulis toimeen ilman! Peittää kaikki virheet ja epätasaisuudet, mut jättää ihon kuitenkin kuulaaks ja fressiks. Kotimaassa suolainen melkeen 40 euron täytehinta kirpaisee aika kovin, joten tää on aina must-tuliainen lentokentiltä alle kolmenkympin hintaan.

En käytä myöskään oikeestaan muita koruja kuin korviksia ja käsikoruja. Korvissa mulla on aina joko aidot helmet jotka sain joskus äitiltä ja isiltä tuliaisiks, tai sit jotain henkkamaukka-blingei. Käsissä mulla on sit aina jotain vähän runsaampaa, ja siskon maku ei pettäny tälläkään kertaa!



Sit mun piti mennä shoppailee KOULUUN tavaroita, kuten kyniä ja mitä sitä nyt siellä tarvittiinkaan, ja menin sit kosmetiikkapuolelle. Lumene taitaa olla mun uus lemppari? Käytän Biothermia ja Lancomea aika uskollisesti, mut Lumene on kyllä hintalaatu-suhteeltaan aivan loistava! Toi tulenpunainen lakka on tosi söpö varpaissa, aloin kyllästymään mun Dependin neonpinkkiin kesälakkaan. Mitä noihin koulutarpeisiin muuten tulee, oon ihan paska niiden suhteen; olin varmaan ainoo ylppäreissä joka tajus kirjoitusten alettua et voi helvetti, mulla ei oo lyijykyniä, kumeja tai muuta vastaavia. Ja samahan kävi myös kaikissa pääsykokeissa...Lisäks mustekynät on mun juttu, vihaan tuhrustaa lyijykynillä. Korjauslakka ja mustekynä ja I'm fine!

Tuntuu haikeelta lähtee kotoo, mut onneks sisko tulee kylään ens viikonloppuna Lappeenrantaan. Tietää vähän enemmän jo koulusta ja töistä. Jospa tää syksy on sittenkin ihan kiva!


ONNILTA TERKKUJA!


keskiviikko 19. elokuuta 2009

Minua ilostuttaa...ja ärsyttää

Tämmöinen kysely/haaste on kiertänyt blogeissa, ja ajattelin täyttää tän :)

Minua ilostuttaa...


Nimessäni:
Että nimeni on kansainvälinen ja ei tarvi ryhtyä ulkomailla vääntämään mitään Riitta-Leenoja kenenkään suuhun sopivaksi. Laura vääntyy varmasti melko monilla kielillä :)

Kasvoissani:
Isot siniset silmät ja melko klassiset kasvonpiirteet.

Vartalossani:
Ahaha voiko tähän vastaa, että isot tissit?

Luonteessani:
Olen melko mutkaton (poikaystävä sanonee jotain ihan muuta tähän), mutta oikeesti en kehitä ongelmia pienistä asioista.

Vaatekaapissani:
Että oon saanu aika kompaktiin kokoon mahtumaan vaatteita melko hyvin ja aina sieltä jotain löytää, kun vähän penkoo!

Kotonani:
Että mulla on 3 huippua kotia jossa (lähes) jokaisessa viihdyn! Lapsuudenkoti on mun henkireikä jossa voin vaan olla ja kerätä voimavaroja perheen kanssa, Lappeenrannassa omassa kämpässä saan puuhata rauhassa omia juttujani (tykkään yksinolosta silloin tällöin) ja poikaystävän luona olo on muuten vaan tosi turvallinen ja kotoisa.

Työssäni:
Tällä hetkellä ei oo duunia, joten en voi vastata, mutta yleensäkin ottaen on tykänny, kun oon saanu ite kuntoilla samalla, kelata nollat taulussa omia asioita samalla kun hikoilee ja saanu siitä vielä palkkaa (viitaten mun entiseen ja toivottavasti myös nykyiseen duuniin kuntosalilla)!

Ystävissäni:
Se, että mulla on aika laaja ystäväpiiri, tai että jokaisen niiden kanssa mulla on omat jutut ja omat kuviot, oon vähän sellainen neutraali, että tuun toimeen ja adaptoidun aika monenlaisessa seurassa (miinus ihan ääripää hipit ja anarkistit)


Perheessäni:
RAKASTAN MUN PERHETTÄ! Mitä vanhemmaks oon tullu, sitä enemmän oon lähentyny äitin ja iskän kanssa, ja soitellaan lähes päivittäin. Mulla on hirveen vahva napanuora vieläkin äitiin, ja en tuu ikinä pääsee siitä eroon (enkä haluaiskaan). Äiti on sellainen jokapaikanhöylä, joka hoitaa asiat kuin asiat niin hyvin, että heitän mielellään kaikki huolet äitin niskaan. Pikkusisko taasen on mun paras kaveri ja yks rakkaimmista ihmisistä mulle, en tiedä mitä tekisin ilman sitä. Ollaan niin paita ja peppu ja ymmäretään puolesta sanasta toisiamme.

Harrastuksissani:
Se, että voin harrastaa milloin itse haluan, eikä oo enää mitään pakotteita, että pakko mennä reeneihin tai kisoihin.

Kumppanissani:
Mulla on maailman ihanin poikaystävä. joka on järkyttävän paljon samanlainen ku minä, josta yleensä kaikki riidatkin sit johtuu ku samanlaisia pässejä ollaan. Se kokkaaa, tiskaa ja siivoo ja ostaa mulle aina kokista <3! style="font-weight: bold;">

Lemmikissäni:
Onni on maailman sympaattisin pieni leijona. Se aistii aina, jos on jotain suruja ja murheita ja tulee sitten lohduttamaan ja lipsuttelemaan naamaa. Onniponni on muutenkin hirmu fiksu yksilö ja kuvitteleekin varmaan olevansa ihminen!

Kielenkäytössäni:
Osaan silloin tällöin olla aika nokkela ja verbaali ihminen, ja onpa joskus jotain hienoja hifisanojakin eksynyt mun sanavarastoon!

Musiikkimaussani:
Kuuntelen siis aivan loistavaa musiikkia, ja musiikkimakuni on mielettömän laaja. Löydän aika hyvin omaa korvaa miellyttäviä helmiä, joita vois kuunnella monta päivää putkeen toistolla.

Kotikaupungissani:
Joensuussa turvallisuus ja kotoisa olo, siellä kaikki on niin tuttua ja helppoa; osaa liikkua joka paikassa ja se on kuulkaas iso juttu se, että se sama Valintatalo on siinä samalla kulmalla, missä se oli silloin kun ikää oli 10 v! :D Lappeenrannassa se, että sieltä on paljon lyhyempi matka joka paikkaan, ja vähän Joensuu-fiilis muutenkin! En oo vissiin päässy vielä ihan tuon Joensuun yli? THERE'S NO PLACE LIKE JENSSI!!!

Ruokavaliossani:
Mun makeariippuvuus on hävinny lähes kokonaan (voin vannoo että elin joskus viikkoja ihan sokerihuuruissa) ja syön muutenkin melko terveellistä ja tasapainoista ruokaa; lasken kaloreita ja esim hiilari/protsku/rasva jakaumia.

Lapsissani:
Ei vielä ole, mutta sitten kun on, niin nehän on aivan ihastuttavia kopioita minusta, eli toisinsanoen täydellisiä! Ei vaan, tiedän, että niistä tulee hyväkäytöksisiä, nokkelia ja ihania :)

Naapureissani:
Se, ettei ne häiritse, enkä ole heidän kanssaan tekemisissä. Ei naapureissa ole mitään vikaa, mutta muutoin kun "päiväät"-rapussa riittää mulle eläkeikäisten naapureiden kanssakäynnissä.

Nykyisessä elämäntilanteessani:
Kaikki on niin avoinna ja koko elämä edessä! :)

Tulevaisuudessa:
Vähän samat asiat kuin nykyisessä elämäntilanteessani, eli tulevaisuus auki, mutta sen saamiseksi siitä loistavan mulla on siihen hyvät eväät.

Ja sama toiste päin, eli minua ärsyttää...

Nimessäni:
Laura on aika yleinen nimi, eihän se varmaan ollutkaan ku suosituin tytön nimi kasikyt luvun lopussa :D

Kasvoissani:
Ajoittain huono iho ja näppylät, sekä epäsymmetria, mun toinen silmä on oikeesti vähän erikokoinen- ja näköinen ku toinen.

Vartalossani:
Ööööö kaikki? Kiloja pois!

Luonteessani:
Silloin kun sille päälle satun, niin oon tosi itsepäinen ja omahyväinen. Osaan myös olla aika mustasukkainen, muttei ylpeys anna näyttää sitä ikinä, sitten on kiva murjottaa yksinään.

Vaatekaapissani:
Sotkuisuus, tilan puute ja vaatteiden vähäisyys.

Kotonani:
Joensuussa mulla ei oo enää oikeen omia tavaroita, Lappeenrannassa oma kämppä ei aina tunnu vielä kodilta ja omalta ja poikaystävällä se, että se ei kuitenkaan oo oma, että joskus olo on vaan vähän vieras. Ylipäänsä tässä tilanteessa ärsyttää se, että juoksen kolmen paikan väliä enkä oikein tunne missään olevani 100% kotona.

Työssäni:
Se, ettei sitä nyt ole, mutta yleensä töissä se, että se vie kaiken vapaa-ajan!

Ystävissäni:
En koe ketään ystävää tosiystäväks, tai semmoiseks, joka tuntuis samalta kuin mun sisko tuntuu.

Perheessäni:
Iskää on välillä vähän vaikee lähestyy, äiti on välillä liian vahva nainen mielipiteineen ja sisko osaa välillä vaan olla vähän teini vielä!

Harrastuksissani:
Joskus reeni ei vaan kulje eikä huvita!

Kumppanissani:
Silloin tällöin etäisyys, puhumattomuus ja arvaamattomuus. Ja eikä se oo läheskään niin hellyyden- ja pussailunkipee ku mie! Ja se vitun nettipokeri!!!

Lemmikissäni:
Onni ei haluu aina olla paijattavan, silloin kun sitä itse haluais. Ja sitten kun se saa hepuleita niin koitapa saada se sisälle...joopa. Saa kontata kanafilepussin kanssa nurmikolla koko perheen voimin ja koittaa saada kiinni.

Kielenkäytössäni:
Kiroilen kun tukkijätkä ja käytän sarkasmia koko ajan.

Musiikkimaussani:
Jumitun kuuntelemaan hyviä biisejä toistolle niin pitkäks aikaa, että kulutan kaikki parhaat loppuun alta aikayksikön.

Kotikaupungissani:
Joensuussa pienet ja vanhat piirit, Lappeenrannassa se, että se tuntuu vielä vieraalta.

Ruokavaliossani:
Syön kauheen epäsäännöllisesti, skippailen aamupalat ja lounaat niin illalla sit on yleensä ihan tapponälkä.

Lapsissani:
Ne tulee olee raivostuttavia kopioita musta!

Naapureissani:
Ne saleen stalkkaa ja kuuntelee kaikki mun liikkeet.

Nykyisessä elämäntilanteessani:
Että kaikki on niin epäsäännöllistä ja arvaamatonta!

Tulevaisuudessa:
Ettei mikään oo varmaa, en oikeesti pysty sanomaan missä oon parin vuoden päästä, tai siis että mitä mulle kuuluu.

Ja haastan tätä tekemään Joensuun tytöt, eli Tiitan Mustaherukasta ja Jennan A girl next doorista. Tehkää ees jompikumpi, ilostus tai ärsytys :D

maanantai 17. elokuuta 2009

Eksä tiedä kuka mä luulen olevani?

Viime viikko oli aivan mahti!

Viikko sitten sunnuntaina mun hyvä kaveri Joensuusta tuli kyläilemään muutamaks päiväks ja pääsin esittelemään Lappeenrantaa turistille, itekkin tuli pyörähdettyä paikoissa, joissa en vielä ollu ehtiny käymään. Oli ihana nähdä tuttua kasvoa, vaikka tykkään tosi paljon mun uusista kavereistakin! Kaikkein paras oli ehdottomasti satama, jossa istuttiin varmaan kolme tuntia nauttien mielettömästä elokuisesta säästä ilman kiirettä. Voin kertoo, et jos onnenkyyneelet ois mun juttu, niin tuolla oisin niitä vuodattanu!


Tää kuva ei anna kyl yhtään oikeutta satamalle, mut voi että olin onnellinen!

Muutoin meidän aika Lappeenrannas meni kulttuukierrosta baareissa tehden, kaupoissa pyörien ja hyvästä ruoasta nauttien!

Sitten olikin vuorossa pikareissu (40 min hehee) Helsingissä sillä aikaa kun poikaystävällä oli joku lääkärijuttu siellä. Koska oon tunnetusti erittäin ehtiväinen ihminen, olin jo siinä välissa sotkeutunu Ruoholahdesta keskustaan ja parhaillaan hiplailemassa jo tavaraa Ginalla kun pitikin jo lähtee! Voi että kiukutti. No, säästyipähän rahat. Mulla oli käsissä jo seuraavat tavarat...



Perjantai olikin jo sitten se THE kauan odotettu päivä nimittäin...RUMMUN PÄRINÄÄ...Pääsin kattomaan Cheekkiä ja Herrasmiesliigaa Kotkaan! Mentiin mun kaverin kanssa jo alkuillasta sinne, käytiin syömässä hyvin ja fiilisteltiin vielä piknikin merkeissä Kotkassa jossain superhienossa puistossa, en tiennytkään, että Suomessa voi olla niin makeita paikkoja! Okei, olihan siellä varmaan vähän kuokkaa heiluteltu, mut silti. Terkkui sille mummolle (anteeks, rouva "51 v", kerro terveisiä myös kulttuurisihteerille! ;)


Oikeesti ihan kuin jostain Kanadasta, niin nättiä!

No, sitten siirryttiin Amarilloon odottelemaan Cheekkiä ja possea saapuvaksi! Oon oikeesti fanittanu Cheekkiä ties...ikuisuuden? (oon teini i know) ja odotus kyllä palkittiin! Keikka oli niin hypermegalomaanisen hyvä, et päätettiin tän mun kaverin kanssa, että kun ne tulee Kouvolaan syyskuussa niin ollaan taas eturivissä. Mulla oli keikan ajan ihan järjettömät agret niskas, oisin oikeesti voinu niitata sieltä niitä muijia eturivissä heruttamassa. Saatiinpa muuten vielä Cheekin julisteet nimmareilla ;) terveisin Laura 13 v. Mutta juu, erittäin eroottislatauksellista meininkiä.


Omnomonom siellä se yks aviomieskandidaatti taas mutristelee huulia! Vieressä Brädi ja TS.
(Siis ollaanhan me jo melkeen hyvii kavereita...voi sinutella!)

Muutoin viikonloppu menikin keikasta palaillen, lauantaina taisin nukkua jo pelkästään päivän aikana n. 6 tuntia, ja yötä vasten reilut 12. Eilen olin kuitenkin supertehokas ja pesin 3 koneellista pyykkiä, täytin jääkaapin pitkästä pitkästä aikaa ja sorruin Nelly.comiin.


49,90 € .. tervetuloa vararikko.

Ois varmaan järkevämpää tilata isompi satsi kerralla niin en jokaisen pikkutilauksen takia maksais postikuluja ja käsittelymaksuja :D Mut näin hillitsen ostohimoani, joka on ihan megalomaaninen sekin. Mut ehkä makeimmat kengät hetkeen! Leggareiden ja paksujen sukkisten kans. Nam. Odotan vain, että mun saapashimo iskis pian!

Viimeinen viikko lomaa napsahti tänään käyntiin ja viikon kuluttua painakin jo koulun penkkiä. So much for the summer! Tänään mulla on muuten kaks työpaikkahaastattelua, toivotaan, että tärppää! Kun nyt vielä pitäisin pääni, enkä ahmisi töitä koulun ohelle niin paljon, että tajuaisin taas olevani välivuoden keskellä... Liittyy muuten kuntoilun pariin nämäkin duunit, ylläri ylläri!

Ps, voiko kateuteen kuolla? Sisko on Roomassa, eihän se 3 viikkoa siellä Portugalissa vissiin ollutkaan tarpeeks...



tiistai 11. elokuuta 2009

I have never eli EN OLE KOSKAAN...

My Goodiesin Lumo^ oli tehny blogissaan En ole koskaan -haasteen ja päätin tehdä ite saman!
Katotaan monta keksin :)

1. En ole koskaan
...ostanut mitään luottokortilla! Omistan kyllä luottokortin, mutta se on lähinnä hätätapauksia varten, jos tulisi joku semmoinen emergency-keissi. Tuntuu turvalliselta ajatella, että jos olisi vaikka ulkomailla ja tulis joku hätätapaus niin sais ostettua lennot samantien takas Suomeen! Tai muuta vastaavaa...Stockan luottokorttia en sit kyllä laske tähän! En uskalla myöskään ottaa lainaa (no ehkä myöhemmin se on sitten aiheellista asuntolainojen sun muiden kanssa) mutta niin kauan kuin pystyn tekemään töitä opiskelujen ohessa, opintolaina ei tule kysymykseen!

2. En ole koskaan
...harrastanut yhden yön suhteita. Yhden yön suhteiksi lasken ne, joihin liittyy joitain ihan randomeja ja joita en tunne millään lailla; oon aina halunnu jollain lailla tietää ne, ketkä päästän vähääkään lähelleni, vaikka ihan vaan koulun tai työpaikan tai kavereiden kautta. Enkä myöskään ikinä ole ketään tuonu mun luokse saati aloittanu mitään juttua kenenkään kanssa, jotka tämmösistä one night only-jutuista tunnen.

3. En ole koskaan
...osannut luottaa 100% muihin ihmisiin. Mulla on paljon kavereita ja sitten muutamia läheisempiä ystäviä, mutta luotto-ongelma on se, jonka takia mitään über-BFF-suhteita en ole pystynyt muodostamaan. Kyllä mä muita ihmisiä kuuntelen ja autan, ja pidän mulle kerrotut tiedot ominani, mutta en oo ikinä ollu ite semmoinen, joka tilittäis omia asioitaan edes niille läheisille ystäville. Tätä varten on sitten mun kaks maailman tärkeintä ihmistä; pikkusisko ja poikaystävä. Muita kun näitä kahta en vaan koe luonnolliseks päästää niin lähelle, että mut oppis tuntemaan kunnolla. Silti ystävät on ihania ja tärkeitä <3!

4. En ole koskaan
... kärsinyt elämäkrapulasta, siis semmoisesta että herää oksentamaan, oksentaa koko päivän ja liskodiskoilee seuraavat pari päivää. On mulla ollu väsymystä ja mättömielitekoja, mutta noi tulee silloinkin, jos on ollut baarissa ihan selvinpäin. Tän takia en voi ymmärtää kavereita, jotka on ihan paskana dokauksen jälkeisenä päivänä, koska ite oon ihan suht pirtee. Väsymys on aina se pahin oire. Otetaan mm. huomioon, että oon baari-iltojen jälkeen menny monta kertaa tapin jälkeen tunniks pariks nukkumaan ja heränny kahdeksaks tai yhdeksäks duuniin esim. vetämään spinningiä/pumppia/muuta tappoo tai vaihtoehtoisesti vetämään junnujen uimakouluja (ok ei tarvii moraalisaarnata asiasta!). Ehkä mulla on vaan rautamaksa!

5. En ole koskaan
... ollut kauheen tunteellinen ihminen, siis kyllä mua liikuttaa/herkistää hyvät elokuvat, toisten surut/ilot, mutta mikään ei hirveen syvällisesti liikuta mua. Eikä oo tarkotus kuullostaa kylmältä ja kyyniseltä! Otan vaan asiat aika kevyesti, ehkä tää on joku luontainen puolustusmekanismi suojella itseäni maailman kolhuilta :D En tiiä onko aina ollu näin, mutta aikuisiällä huomaan, että mun sympatiataso ei aina ihan kohtaa muiden lailla. Silti vielä korostan, että kyllä mulle silti tunteet ja elämykset niin huonoista asioista hyviin on äärettömän tärkeitä! Ihan ihminen mä olen siinä missä muutkin ;)

perjantai 7. elokuuta 2009

Fear of Fall

Ihan käsittämätöntä, että on jo elokuu! Tuntuu että juhannus oli ihan äsken, vaikka siitäkin on jo yli puoltoista kuukautta. Mua pelottaa syksyn tuleminen ihan älyttömästi, vihaan syksyä niin paljon! Oon joka vuosi syksystä ihan kauheen alakuloinen ja se kestää jonnekkin marraskuulle asti. Toivotaan nyt, että uus asuinpaikka ja uus koulu pitää mut tarpeeks kiireisenä etten ehdi stressailemaan! Koulukin alkaa jo parin viikon päästä.

Viikkokin vierähti taas nopeesti, häät meni upeasti ja hääpari oli silminnähden onnellinen. Kun häät oli paketissa, suunnattiin tietty jatkamaan vielä yöelämään ja jumituttiin semmoiseen yökerhoon kun Passion. No, sunnuntaina olo oli kyllä kaikkea muuta kuin intohimoinen, vai miten toi krapulakeijun vierailu... Kuopio oli muuten ihan tukossa kun Kuopiorock osui samalle viikonlopulle, muuten oikeen onnistunu reissu miinus ruuhkat ja jonot kaupoissa.

Alkuviikko vierähtikin vielä Joensuussa kavereita nähden ja tuli käytyä jopa mökillä uimassa ja saunomassa. Nautin myös paikallisesta spinningistä; joko spinnikärpänen ei oo purru täällä Lappeenrannassa ihmisiä, mutta en oo löytäny vielä vastaavaa mitä Joensuussa saa (eli pitkiä tunteja, HYVIÄ pyöriä ja vaihtoehtoja tunneille eli mäkispinniä, rasvanpolttoa, teemaa yms).


Miks mun vetämillä tunneilla ei ollu ikinä näin paljoo porukkaa?!?!?!

Tänään ollaan menossa tuttujen luokse täällä Kouvolassa juhlimaan lomanlopettajaisia ja huomenna pitäis olla Lappeenrannasta jo aamupäivällä auttamassa tuttuja muuttopuuhissa. Toivottavasti krapulakeiju siunaa mua taas ja saan rytmihäiriöitä muutosta. Mun tuurilla toimii aivan varmasti.

Minä ja huominen krapulani.


Lisää huomenissa!


perjantai 31. heinäkuuta 2009

Onni

Onni koostuu elämän pienistä asioista ja päivistä, jotka on ollut superkivoja. Ja tietysti meidän ihanasta 1-vuotiaasta lumipallerosta. Ja siitä, että oon vihdoin kotona Joensuussa. Rakastan mun kotia (ja isii ja äitii, isi ihan soitti jopa asiakseen, että sillä alkaa olla ikävä mua :D )

Tänään on ollut päivä, joka on ollut onnea ja Onnia täynnä - ja kiireitä! Oon ihan sippi puhki poikki, oon koko ajan juossu jossain.

Ja vihdoin mulla on oikea kamera käytössä, vai mites toi kamerapuhelimen 2 megapikselin pro-fiilis?

Aloitetaan eilisestä, jotta voin pohjustaa tätä päivää. Värjäsin eilen mun tyvikasvun (aika kivannäköistä kun parin viikon päästä värjäyksestä lähes vitivalkoinen vaalee tukka rupee puskemaan tyvestä mustaa vasten, nyt muistan miks olin blondi niin kauan ja miks se oli niin vaivatonta) ja voin vannoo et mun päänahka paloi! Lisäks äiti oli järkyttyny mun hiusten huonosta kunnosta ja lupas sponsoroida mulle kunnon tuotteita elvytysprojektia varten. Aamusta siis suunnattiin äitin ja äitin visan kans ostoksille, sain mm.


2 Tigiä yhden hinnalla! Ok ei noi nyt varsinaisesti elvytä mun hiuksia, Masterpiece oli loppu ja halusin kokeilla uutta shampoota- Headshot on tää nimeltään. Ihana tuoksu!

Äiti veti jo eilen niin kovat huolet mun hiuksista, että ostin ruokaostoksilta S-marketista tätä elvytykseks :D

Onks kellään kokemusta? En vakuuttunu hirveesti, mun hiukset ei oikein imeny näitä kunnolla, mutta ainakin vähän kosteutta ja kiiltoa sain tonne risukasaan-eli siis latvaan. Mulla on kaikenlisäks vielä ihan tajuttoman paksut hiukset, oon aina ongelmissa näiden kans!

Lisäks ostin pari settii (4 pakettii, wtf) itselaitettavia muovikynsiä ranskalaisilla manikyyreillä. Tolla hinnalla oisin jo laitattanu uudet geelikynnet mun tutun luona, mutta koitan pärjää näillä taas hetken. Tänään pitää vielä liimailla nuo niitä huomisia häitä varten. Olin lähinnä äitin makutuomarina koko päivän, ja en muistanu, että Joensuunkin kokoisessa kaupungissa saa vierähtämään 5 tuntia kaupungilla. Jossain vaiheessa treffasin myös siskon ja kavereita.

Iltapäivällä käytiin mummon luona ja OMONONMONM saatiin köyhiä ritareita! En ollu syöny niitä vissiin moneen vuoteen. Mummolla nukuin päikkärit, koska viime yönä olin valveilla vielä viideltä aamuyöstä, voin kertoo...ITIKAT.

Ilta oli omistettu Onnille, eli meidän 1-vuotiaalle kuopukselle. Heitin ensin Onnin kanssa lenkin, jonka jälkeen pestiin meidän kirppukasa. Voi sitä lystiä. Onni heittää aina pesun jälkeen hullut hepulit ja pyörii lattioilla ja kieputtaa itseään mattoja vasten.


Mami heitä nyt se pallo!


En mä jaksais poseeraa koko ajan!


Moi mä oon Onni, oon Bichon Frise ja mulla on asiat paremmin kun monella muulla ihmisellä! Äsken söin just naudan paistijauhelihaa kauppahallista!


Onnilla on ehkä maailman hienoin custom made-kaulapanta! Valkeaa nahkaa saleen aidoilla timangeilla! BLING BLING TIL I DIE BIATCH!

Lisäks oon hengaillu ja jammaillu meillä iltaa, löysin ehkä maailman parasta juotavaa! En oo sataprosenttisesti ikinä ollu siiderin enkä oluen ystävä, juon kyllä molempia, mutten niinkään siitä erityisemmin nauttien (mites toi humalahakuisuus) - MUTTA tänään löysin jotain naminamia nimittäin kirsikkaolutta! Se on yhdistelmä sidukkaa ja bissee, muttei kuitenkaan mitään mitä kuvittelette! Helvetin hyvää, saakohan niitä joskus mäyräkoirakoossa? Ipodin pyöriessä sufflella löysin myös mun lukioaikaisen rakkauden :D


Voi luoja et tästä tulee hyvät muistot mieleen! Miten tää vielä löytyykän ipodilta? Mun bravuuri oli jammata aina sen T.I:n räppiosuudet, osasin ne ulkoo ja viihdytin aina kavereita vetämälle ne ihan pokerilla läpi. Oon joskus vissiin ollu vähän nopeempi suustani :D Mut ihan paras sheikkausbiisi! Vieläkin!







Niin hyvää! Alkosta n. 2 € per pullo. Tätä ostin myös huomiseks mukaan lähtemään sinne häihin.

Huomenna tosiaan lähdetään Kuopioon juhlimaan häitä. Innolla odotan, että millaiset häät on luvassa, kuulemma ei mitään perinteitä lähelläkään! Huippua. Ollaan yötä hotelli Puijonsarvessa, jossa on myös samassa yhteydessä Night, eli tutummin Puikkari. Tulee olee siis pitkä ilta, joten piti valita asut ja kengät sen mukaan. Joten kävelin tänään koko pitkän päivän (myös Onnin lenkki mukaanlukien) näillä Dinskon korkkareilla, koska laitan nää huomenna sinne häihin ja muistelin, että viimeks (kun ekan ja silloin manaillen myös vikan kerran) meinasin kuolla näissä kun hippailin niillä baari-illan. Tänään jalat sit tottuikin ihan kivasti! En tiedä, mikä näissä on vikana, kun tekee niin kipeetä. Huono lesti tms?


Rakastan näitä rusetteja!



Ja kuten arvasin, vaihdoin mekkoa jo pari kertaa. Laitan sellaisen maailman yksinkertaisimman mustan silkkimäisen mekon, johon kävin ostamassa tänään kangaskaupasta silkkinauhaa, josta teen rusetin vyötärölle.


Ostin tota nauhaa myös mustana ja valkeena, saa kivan lisän vaikka muihinkin asuihin, tunikoihin yms. Poltin päät sytkärillä kevyesti, niin ei lähde purkautumaan.


Testasin myös vähän tätä meidän kameraa. En oo hirveen vakuuttunut. Kohteena meidän takapihan rehut.








Ja tässä päivän paras kuva:


Toi on meidän Onnin tärkein lelu - nimeltänsä Reetta (älkää kysykö :D). Reetta on ostettu Ikeasta viime kesänä, ja siitä lähtien Onni ja Reetta on ollu erottamattomat. Onni ei suostu nukkumaan ilman sitä, mutta valitettavasti Reetankin täytyy peseytyä silloin tällöin. Onni oli aika traumatisoitunut, kun näki Reetan kuivumassa ko. asennossa. Pelkää raukka varmaan, että joku päivä keksitään kuivattaa sekin pesun jälkeen noin! :D

Huomenna siis suuntana Kuopio! Nyt meen liimailee mun maailman hienoimpia muovikynsiä käteen. Me so glamorous!

tiistai 28. heinäkuuta 2009

Minne ne päivät tosiaan katoaa?

Onpas pari päivää menny ihan koomassa!

Lyhykäisyydessään parin päivän sisään on tapahtunut seuraavaa: (VAROITUS, EDESSÄ SUPERPITKÄ TEKSTIRYÖPYTYS)

-Kesän eka piknikki kaverin kanssa paikallisilla hiekkasärkillä, niin must thing to do-juttu kesäisin! Aika pysähtyy, kesä tuntuu oikeesti kesältä ja eväät maistuu paremmilta kuin kotona. Tuloksena superonnellinen olo! Uimaan uskaltauduin polvia myöten. Oisin kyl käyny dippailee alasti jos ei ois ollu niin paljon väkeä ja lapsia siinä lähellä! Miks kaikki n. alle 5-vuotiaat saa kyllä uida alasti ilman paheksuntaa, muttei esim. yli 20-vuotiaat ILMAN humalatilaa? Unfair!

-Datailua off limits. En oo ikinä ollu näin paljoa koneella. Oon hoitanu kyllä pakolliset kodin ylläpitotehtävät (siivous, pyykit ja paskatiskaus) yllättävän tehokkaasti, samoin kun kuntoilut (tulipahan testattua vuonna 1999 valmistettuja spinning-pyöriä, voin kertoo et jos mä ite insinööräisin pyörän niin sitäkin tulisi parempi...10 vuotta tekee ihmeitä kehityksen saralla), mutta voi hyvä helvetti sentään että alan olla täynnä tätä www-maailmaa. Lisäks tuo toinen puolikas pelaa joka vitun päivä vähintään 5 tuntia pokeria, koska "on mahdollisuus voittaa 5000 dollaria". With all respect, niin ajattelee kaikki ne muut sadat osallistujat. No, kyllä se lupas mulle Guessin uuden laukun, jos voittaa. Valitsin jo etukäteen uuden tulokkaan mun kokoelmaan:


En osaa päättää kumpi on hienompi, vaalee vai tumma. No, haaveina ne varmaan pysyykin.
Ei vaan, go go lucky, hyvin se menee! (Taustalla pyörii jo varmaan toista tuntia vielä kaiken lisäks joku monotooniääninen pokerin opetusvideo).

Hurraa sosiaalinen elämä! (Niin mikä). Onko muitakin jotka on muurautunu neljän seinän sisään? Onneks UV-säteilyä voi saada myös solariumista! Tai voisin vaikka patentoida jonkun systeemin, joka hohtais UV:ta läppärin näytön läpi!!! Oisin jo aikaa sitten muuttunu tummaihoiseks, jos näin ois.

-Leffoja "aivot narikkaan"-osastolta, mm. seuraavat:

17 again

Jos Zac Efron kasvattais massaa n. 20-30 kg lisää niin siitä tulis uus aviomiesehdokas (Sori John Me ja poikaystävä)! Ihku nassu, se karisma ja mitkä taikanakit koripallon kans! Juoni lyhykäsiyydessää: Elämäänsä kyllästynyt 37-vuotias Mike (Matthew Perry) katuu mennyttä
20 vuotta elämässään ja harmittelee 17-vuotiaana tekemiänsä päätöksiä, jolloin hän eli elämänsä parasta aikaa, ja josta eteenpäin kaikki on ollut yhtä alamäkeä. SIMSALABIM Mike saa mahdollisuuden muuttua takaisin 17-vuotiaaksi (Zac Efron) ja korjata virheensä. Ja that's how the story goes. Leffa laitto miettimään, että elämä on tässä ja nyt, pitää tehdä asiat niin ettei tarvitse katua mitään 20 vuoden päästä. Olin minäkin ihan superonnellinen 17-vuotiaana, elämä oli niin erilaista ja jännittävää; aikuisuuden kynnyksellä, mutta kuitenkin melko vapaana velvotteista. Mutta koska you can't be 17 forever, täytyy elämässä mennä eteenpäin ja löytää jokaisesta vuodesta ja elämänvaiheesta se paras pala. Elän tosi onnellista aikaa nyt myös, ja haluan, että sitten esim kymmenen vuoden päästä voin yhtä hymyillen ajatella tämän hetkistä elämää, kuin mitä olen mieltä myös siitä millaista elämä oli esim. 17-vuotiaana. Monesti ihmiset ottaa elämän ihan liian supervakavasti, paahdetaan koulun, töiden ja suorittamisen keskellä monta vuotta sumussa. Totta kai kunnianhimo ja menestyminen on hieno asia, mutta kunhan tavoitteisiin pääsee hymyissä suin. Joko mulla on jäänyt joku Peter Pan-vaihe väälle, mutta mä en ole koskaan ollut superstressaavaa tyyppiä. Kaikella on tarkoitus ja kaikki kyllä järjestyy, pääasia että on onnellinen. Long story short: Live life to the fullest!
Muuta hyvää leffas ei oikein ollutkaan, hyvä että Frendien Chandler eli Matthew Perry on saanu maan jalkojen alle ja jatkanu elämää sarjan jälkeen.


Munkin sydäntä särkee, ettei olla naimisis! Hold on!


Ok tää riittänee tän päivän Zac-annoksesta.


He's just not that into you

Tää leffa tuntui niiiin pitkältä, kaks tuntia vaikkakin aika isojen nimien siivittämänä (Jennifer Aniston, Drew Barrymore, Ben Affleck yms.) ei meinannut kulua millään. Ikuinen kissahiiri-leikki, Naiset ovat Venuksesta, miehet Marsista-farssi taas kiteytettynä elokuvaksi ei silti avannu miesten ajatusmaailmasta yhtään sen enempää kuin muutkaan aihepiirin vastaavat elokuvat. Jos mies ei soita, ei se ole kiinnostunut. Piste. Ellet satu olemaan poikkeus sääntöön. Ja jos mies ei halua naimisiin, voi se silti olla ihan yhtä hyvä tai jopa parempi kuin sohvalla bisseä kittaava aviomies. Kyllä mä silti haluan naimisiin!



Postal

Tästä leffasta ei voi sanoa muuta kuin että WTF? Leffassa kaikki tavoitteli jotain Panonukkeja, ryhmä A rahan takia, ryhmä B niiden sisällä olevien
lintuinfluenssavirusten takia ja väliin mahtui kaikkea mitä vaan voi tuon esiasetelman sisään sulloa. Ja siis komediaksi tätä kutsuttiin. Parasta tässä oli tummaihoinen kyttä, joka mm. tienasi rahaa rullatuoli/vihannes-Harrylla viemällä sen päiviksi kaduille rahakippo kädessä.

Officier John: Greg, I've been doing a lot of research about American Morality. I'm not sure you're doing the right thing with Harry here.
Officer Greg (eli se tykkikyttä): Harry? You know how I met Harry? Me and my dog were hiking in the hills and this fool comes riding down the hill on his bicycle,
hits my dog, flies over the handlebars and breaks his neck.
Officier John: So you took him to the hospital?
Officer Greg: I took my dog to the hospital. Harry? I threw him in the truck and took him home. I mean the motherfucker almost killed my dog.
Officier John: Hm...
Officer Greg: Three days later I came back and Harry was still alive. We've been business-partners ever since. Oh, Harry, it's time to go to work.



Role Models

Kaksi myyntimiestä, Danny ja Wheeler, tuhoavat firman kuormurin energiajuomapäissään. Heidät pidätetään ja oikeus antaa miehille vaihtoehdoiksi vankilan tai 150 tuntia yhteiskuntapalvelua lasten mentorina. Yhden lasten kanssa vietetyn päivän jälkeen vankila ei tunnukaan kovin pahalta ajatukselta. Jos he selviävät ehdonalaisestaan joutumatta vankilaan, maailman huonoimmat roolimallit tulevat todistamaan, että joskus lapsen kasvattamiseen tarvitaan kylähullu.

Eipä tuosta leffasta sen enempiä, ihan perusleffa kategoriassa kertakäyttökamaa.



Voinette arvata mitkä 2 leffaa oli mun valitsemia, ja mitkä 2 poikaystävän? Joopa.

-TV-sarjoihin koukuttumista, uusia suosikkeja mm.

Pariterapiaa / LIV arkisin klo 23 (tää on mun ja poikaystävän suosikki, vaikka se ei suostukaan myöntämään sitä!) Kolme pariskuntaa setvii joka jatkossa suhteensa ongelmia parisuhde- ja seksiterapeutin avulla. Parasta tässä on ne seksisessiot!

Greyn Anatomia / Nelonen arkisin klo 19. Miten oon voinu missata näin loistavan sarjan silloin, kun se aikoinaan alkoi Suomessa? Oon jo harkinnut hankkivani sarjan DVD:t kotiin.

Ellen DeGeneres / LIV ainakin arkisin klo 12. En edes tiedä mitä ihmeellistä tässä on? Sympaattinen ja hyväntahtoinen julkkis, hauskaa läppää.

Jep, mitä mä sanoinkaan siitä Live life to the fullest-jutusta? Tv:n kattominen ja 24/7-dataaminen ajanee asian? Onneks on vaan menossa heinäkuu ja helteet, tuleehan ne joka vuosi...


Tänään tuli myös Nellyn ja Hennesin tilaukset! Supernopeeta. Nellystä tilasin siis harmaan Svea-pipon, ja äkkiseltään se toi mieleen 80-luvun kasaripipot,
joita nykyään näkee lähinnä denoilla ja spurguilla, mutta johtunee myös syystä, että kuulin kesken unien postilaatikon kolahtavan ja tungin pipon päähän
siihen aamulookiin. Vaatii ehkä vähän muuta stailausta. Kivat kulut muuten Nelly.comissa, pipolla oli hintaa 15.90, posti- ja LASKUTUSKULUJA tuli sitten yhteensä 7
euron edestä. Jippii. Hennesin paketti odottaa vielä avaamattoma, lupasin avata sen siskon kans jossa puolet sen vaatteita. Sisko palaa huomenna Suomeen Portugalista 3 viikon lomareissulta. Oon niin kade! Jos se ei tuo tuliaisia, niin en tiedä miten sulatan mm. sen rusketuksen.

Huomenna suuntaan sitten takaisin Joensuuhun, hyppään samaan junaan jolla sisko tulee Helsingistä kaverinsa kanssa kotiin. Viikonlopun ohjelmassa onkin sitten tutun häät. Asukriisi edessä. Valitsin jo yhden mekon ja kengät, mutta ehdin varmaan vielä vaihtaa miljoona kertaa. Häiden jälkeen tuun varmaan samantien takas Lappeenrantaan, ellen sitten lähde jatkamaan vielä Kuopioon kaverin luokse, joka oli mm. Ilosaarirokis meillä majoittumassa. Poikaystävänkin loma loppuu niin se on päivät duunis. Katotaan nyt. Pitäähän mun olla mun kukista olla pitämässä huolta!

Tekee muuten aivan järjettömästi mieli lettuja tai pannareita. Oikeita lettuja on tosin vaan muurikanpohjaletut mökillä, mutta jostain blogista muistan lukeneeni rahkalettujen ohjeet. Onneks oon niin housewife, etten edes omista vehnäjauhoja. Eli haaveilu tämänkin osalta jatkuu.


OMNOMONOMONOM.
Aion kyllä vaatia äitiä tekemään näitä viikonloppuna.
PAKKO.


Tämmöistä tällä kertaa. Jatkan nyt datausta.